Tango Siboney on suomalais-bolivialainen argentiinalaisen tangon esittämiseen erikoistunut kokoonpano: neljä kitaraa, viulu, sello, bandoneon ja laulusolisti. Ohjelmisto on sekä rioplatalaisia klassikkoja Carlos Gardelin perinteissä että uutta, Astor Piazzollan kehittämää kamarimusiikillista repertuaaria. Tyylintajuisista, rytmisesti ja harmonisesti kompleksista ja omaperäisistä sovituksista, on vastannut pääasiassa Antti Nordin. Ohjelmisto on puoleksi suomenkielistä, Siboné Orozan taidokkaasti suomentamaa. Muutaman vuoden aikana yhtyeestä on hitsautunut erittäin ammattitaitoinen ja Suomen oloissa ainutlaatuinen konserttikokoonpano, joka pystyy välittämään rioplatalaisen tyylin koko kirjon milloin realistisesta, milloin kaunokirjallisesta ilmaisusta rappioromantiikkaan ja surrealismin riemuun. Yhtyeen sielu, lyyrinen sopraano Siboné Oroza, on  karismaattinen taiteilija, jolla on kyky tehdä pienestä suurta ja  kohottaa näennäisesti mitätön arkikokemus moniulotteiseksi taiteelliseksi ilmaisuksi.

 

Helsinki, 3.11.2007

 

Pekka Jalkanen

säveltäjä, dosentti

“ Vahvaa ilmaisuvoimaa, säteilyä ja tulta oli Tango Siboneyn esiintymisessä, joka musiikkia työkseen kuuntelevallekin toi kyyneleet silmiin usean kerran. Yhtye ja sen karismaattinen solisti Siboné Oroza keskittyivät 1900-luvun alkukymmenien tangoon unohtamatta kuitenkaan uudempaakaan musiikkia. Hehkuvimpina 1940-luvun musiikin tulkintoina kuultiin Mariano Moresin kappaleet Sin Palabras, Gricel ja Cristal. Tango Siboneyn lataus riitti myös uudemman tangon ja kansanmusiikin tulkintoihin. Konsertin huipennuksena kuultiin Piazzollan Libertango versiona, joka hurjuudessaan ja kiihkeydessään päihitti väkevimmätkin siitä aiemmin kuullut versiot.

Siboné Orozalla on maailmanmusiikin suurten tähtien ilmaisuvoimaa ja osaamista. Hän tulkitsee tangoa aidosti, verevästi ja puhtaan musiikillisesti. Säestävä yhtye ilmentää samaa taidokkuutta ja eläytymistä. Sen riveistä konsertissa nousivat vahvimmin esille Mauri Saarikosken huikeat viulusoolot sekä uuden sukupolven soittajiston eli sellisti Sonja Saarikosken ja kitaristien Franka ja Boris Orozan luonteva osaaminen.”

 

        Kirsti Holmberg, Aamulehti. Sunnuntai 23. syyskuuta 2007